Taide luontokokemuksen allegoriana
Kuvataiteilija, filosofian maisteri Pia Feinik on ammentanut taiteensa keskeiset elementit pohjoisen luonnosta jo kauan. Parhaimmillaan hänen teoksensa tarjoavat vastaanottajille luontokokemuksen kaltaisen tilan.
Luonnonilmiöiden näyttämisen sijaan Feinik menee ilmaisussaan yhä syvemmälle kohti ihmisen
sisäistä kokemista, havaintomaailman ylittävää transsendenssia ja metafyysisyyttä.
Aikaisemmasta tuotannosta tutut, taianomaiset puut ja metsän eläimet ovat saaneet rinnalleen
uusimmissa teoksissa korostuvan aineettomuuden tunnun. Maalauspohjien tarkkaan harkitut,
aukkoiset muodot johdattelevat ajatuksia yhä vapaampina virtaavien pilvien ja sumujen tuolle
puolen.
Tuoreessa teossarjassaan Koru Feinik käsittelee myös ihmisluonnolle ominaista pyrkimystä ylittää materiaalisen maailman rajoitukset. Tähän kiteytyy yksi ihmiselämän paradokseista: ylväyttä ja koristeellisuutta korostava, materialistinen kullankiilto onkin meille merkki pyrkimyksestä ylittää aineelliset rajamme.
Pia Feinik on tutkiva taiteilija, joka kehittää työskentelyynsä jatkuvasti uusia tekniikoita ja ilmaisun kerrostumia. Teostensa toteutuksissa Feinik suosii erikoisia pohjaratkaisuja, akryylimaalausta, kierrätysmateriaaleja sekä lyöntimetalleja.
- Kuvataidekriitikko, toimittaja Katri Kovasiipi -
--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Konst som allegori för naturupplevelser
Bildkonstnären, filosofie magister Pia Feinik har sedan länge hämtat de centrala elementerna till sin konst från naturen. På sin höjd erbjuder hennes verk ett tillstånd i liknelse av en upplevelse av natur.
Istället för att bilda naturfenomen går Feinik djupare in i människans inre upplevelse, en transendens och metafysiskhet som förbigår den observerbara världen.
De bekanta magiska träden och djuren från hennes tidigare verk har gett plats åt en mer immateriell känsla. Basen till målningarna med deras noggrannt genomtänkta, öppningsfyllda former leder tankarna än friare ut i fjärran, förbi molnen och dimman.
I hennes nya serie Koru behandlar Feinik även människosjälens inbyggda aspiration att överkomma den materiella välrdens begränsningar. Detta kapsylerar en av livets paradoxer: det gyllene lystret som understryker ädelhet och det dekorativa tyder de facto på vår vilja att överkomma våra materialla gränser.
Pia Feinik är en undersökande konstnär, som ständigt utvecklar nya tekniker och nya lager av expression i sitt arbete. Feinik föredrar ovanliga platformer, akrylmålning, återvunna materialer och bladmetaller i förverkligandet av hennes verk.

- Bildkonstkritiker, journalist Katri Kovasiipi -
--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Art as allegory for experiencing nature
Artist, Ph.M. Pia Feinik has drawn the central elements of her art from Nordic nature for a long time. At best, her works offer their viewers a state of being akin to an experience of nature. Instead of showing natural phenomena Feinik delves deeper into internal experience, transcending the observable into the metaphysical.
The familiar magical trees and animals of the forest have gotten a more immaterial feel as their companions in these newer works. The carefully thought out, void-filled forms lead the viewers' thoughts freely through flowing clouds and beyond the mists.
In her recent series Koru (Jewellery) Feinik also deals with the innate human aspiration of rising beyond the
limitations of the material world. Herein lies one of the paradoxes of human life: the golden luster that highlights nobility and decorativeness works in fact as a sign of aspiring beyond our material limitations.
Pia Feinik is an exploring artist, who constantly develops new techniques and layer of expression in her work. She prefers unusual platforms, acrylic paint, recycled materials and leaf metals.
- Art critic, journalist Katri Kovasiipi -
--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Maalaukset tarjoavat langanpään

Kaikilla tuntuu olevan oma käsityksensä akvarellitekniikasta. Koulussa opettajat ovat kertoneet, miten pitää laveerata ja miten maalataan märkää märälle. Ääriviivoja on karsastettu, samoin tasaisia väripintoja. Koska niin monella on omakohtainen käsitys verivärimaalaamisesta, kohdistuu tekniikkaan paljon epärationaalisia odotuksia.

Pia Feinik (s. 1978) rikkoo näitä konventioita. Akvarellimaalaus on tekniikka, jota taitava maalari pystyy hyödyntämään aivan yhtä rennosti ja monipuolisesti kuin muitakin tekniikoita. Feinik lainaa ja yhdistelee, tekee monikerroksisia kuvia, joissa tekniikka ei rajoita vaan tukee ilmaisua.

Hän maalaa akvarelleilla poimien vaikutteita laaja-alaisesti. Teoksissa voi nähdä viitteitä arkkitehtuuripiirroksiin, vanhojen kasvitieteellisten kirjojen esimerkkikuviin, muotipiirtämiseen ja satukuvituksiin. Maalausten aiheet pitävät usein sisällä pieniä kirkkaita oivalluksia ja yllättäviä yhdistelmiä. Katsojalle tarjotaan johtolankoja, mutta kertomus on luotava itse, Feinik ei kuvita sitä meille valmiiksi.

Feinik käyttää ääriviivaa, joka tehostaa kuvien aiheita. Hän maalaa viimeistellysti ja käyttää tasaisia väripintoja tehokeinoina. Tämä korostaa aiheiden symboliikkaa. Tyyli luo maalauksiin ikonitunnelman. Riippumatta aiheesta sommitteluratkaisut ja värisävyt ovat levollisia. Teoksissa yhdistyy kuvakerronnan pitkä historia nykyaikaiseen lähestyttävyyteen ja ymmärrettävyyteen.

Vaikka Feinik pelkistää reippaasti, ei hän silti karsi teoksista kaikkea dekoratiivista. Hän käyttää useissa maalauksissa paperia, jonka tekstuuri on niin vahva, että se tuo teoksiin kauniin koristeellisen elementin. Tyylillisesti tehokeino muistuttaa jugendin ja art decon orgaanista visuaalisuutta. Usein struktuuri jää kokonaan näkösälle, kun Feinik on nostanut aiheen reilusti pintaan ja korostanut kuvan symbolisia tasoja jättämällä taustan paljaaksi.

Symboliikka korostavat myös teosten nimet. Feinik onnistuu rakentamaan lyhyisiin iskeviin nimiin kerroksellisia merkityksiä. Nimet ikään kuin tarjoavat sen langanpään, jota seuraamalla teosten sisällöllisiä tasoja pääsee purkamaan. Nimet ovat tärkeitä myös uusimmissa teoksissa, joiden tyyli on maalauksellisempi kuin aiemmissa vahvemmin piirrosta korostaneissa teoksissa. Uusien teosten lähtökohtana on maisema. Ne ovat kauttaaltaan maalattuja ja tummasävyisempiä, mutta viiva muodostaa myös niissä keventävän dekoratiivisen tason. Feinik pelkistää maiseman joko horisontaalisiksi pinnoiksi tai katsoo sitä ylhäältä käsin. Tunnelma kuljettaa katsojan sekä tutuille suomalaisille paikoille, mökkirannoille järvien äärelle että menneisiin kulttuureihin, mystiikan äärelle. Maalaukset ovat ajattomia ja paikattomia, niiden kerroksellisuus on vahvasti esteettistä, mutta niissä on myös sisällöllistä tulkinnanvaraa.

Feinik on maalarina sopivasti moni-ilmeinen. Tunnistettava kädenjälki liittyy tyylikkääseen viivankäyttöön, viimeiseen asti harkittuihin sommitelmiin ja kykyyn pelkistää karsimatta sisällöllisiä vivahteita. Teoksiin on helppo astua sisään, mutta ulospääsy on vaikeampaa. Kerroksellisuus viettelee katsojan kuin vaivihkaa kertomaan tarinaa, ja silloin teokset ovat onnistuneet tarkoituksessaan.

Veikko Halmetoja

Feinik är som bildkonstnär passligt mångsidig. Hennes igenkännbara stil synns i hennes stiliga
användning av linjer, uttänkta arrangemang och förmåga att simplifiera utan att bortta nyanser. Det är lätt
att ta sig in i hennes verk, men det är mycket svårare att ta sig ut igen. Lagren förför tittaren nästan i smyg
in i en berättelse, och då har verket lyckats i sitt ändamål.
- Bildkonstkritiker, gallerist Veikko Halmetoja -

---------------------------------------------------------------------

As a painter, Feinik is suitably multifaceted. Her distinctive mark has mostly to do with her elegant use of
lines, the thoroughly thought out arrangements and her ability to simplify without losing nuances from the
content. Her works are easily accessible to all, but more difficult to exit. The layering quietly seduces the
viewer into a narrative, and so the art has achieved its purpose.
- Art critic, gallerist Veikko Halmetoja -